Eilen ja tänään olen ruokkinut lampaita ja siivonnut karsinoita. Vuoden ikäisille lampaille annetaan kerran päivässä kivennäisiä ja kuivaheinää, vanhemmat lampaat pärjäilevät heinällä. Lisäksi kaikilla täytyy olla suolakivi ja vettä. Nuoremmille lampaille ravinnon jakelu tapahtuu käsin, vanhemmille heinä kuljetetaan koneilla. Olen tähän asti seurannut sivusta koneiden käyttöä, mutta ensi viikolla toivottavasti pääsen itsekin niitä ohjailemaan. Iso osa työajasta menee oikeastaan siivoamiseen, onhan 650 lammasta aika paljon. Toivon, että ehdin harjoitteluni aikana nähdä karitsoiden syntyvän. Suurin osa kuulemma synnyttää toukokuussa, mutta noin 20 odotetaan synnyttävän jo huhtikuun puolessa välissä.
Muutenkin on ollut vallan mukavaa, olen kävellyt vuorilla koirien kanssa ja ihaillut karua maata. Emäntäni on mukava 30-vuotias nainen ja tulemme hyvin juttuun. Islantilaiset tuntuvat olevan siinä mielessä samanlaisia kuin suomalaiset, että kummatkin nauttivat hiljaisuudesta silloin kun ei ole mitään tähdellistä sanottavaa 
Emäntä lähti ukkonsa kanssa Reykjavikiin ja minä jäin koirien kanssa talonvahdiksi.
Pakko vielä sanoa, että jos Suomessa laulujoutsenet ja niiden äänet tuntuvat ikiaikaisilta, täällä lumen, jään ja karun maan keskellä ne tuntuvat siltä potenssiin sata.
